Omar ibn Al-Khattabin poikkeuksellinen johtajuus

Omar ibn Al-Khattabin poikkeuksellinen johtajuus

Michael H. Hartin tunnetussa kirjassa «The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History», jossa profeetta Muhammad —rauha hänelle— on ensimmäisellä sijalla, ainoa luetteloon valittu profeetan seuralainen eli Sahabi on ‘Omar ibn Al-Khattab, islamin toinen kalifi ja yksi profeetan suurimmista seuralaisista —rauha hänelle— [1].

Tärkein syy siihen, että H. Hart teki tämän valinnan, on hänen omin sanoin se, että «Omarin aikana arabien tekemät valloitukset ovat sekä laajuudeltaan että kestoltaan huomattavasti merkittävämpiä kuin Caesarin tai Kaarle Suuren valloitukset» [2]. Länsimaisen historioitsijan tunnustus Omarin suuruudesta on huomionarvoinen, kun otetaan huomioon Caesarin ja Kaarle Suuren maine länsimaisessa historiassa.

Michael Hart ei ole ainoa, joka tunnustaa Omarin poikkeuksellisen johtajuuden. Encyclopedia Britannica kuvaa häntä «vahvaksi johtajaksi, joka oli ankara rikkojia kohtaan ja itse askeettinen jopa kovuuteen asti. Omaria kunnioitettiin kaikkialla hänen oikeudenmukaisuutensa ja auktoriteettinsa vuoksi». Lisäksi Washington Irving kirjoittaa kirjassaan «Muhammad and His Successors», että «Omarin elämä alusta loppuun osoittaa hänen olleen suuri ja loistava mies, joka sitoutui oikeamielisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen».

Omarin johtajuus oli niin merkittävää, että myös ei-muslimit joutuivat arvostamaan sitä, ja hänestä tuli yleisesti tunnustettu poikkeuksellinen mies. Hänen esimerkkinsä tarjoaa tärkeitä johtajuuden opetuksia, jotka valitettavasti usein puuttuvat nykyisestä muslimimaailmasta.

Tässä artikkelissa tarkastelemme niitä johtajuuden ja persoonallisuuden piirteitä, jotka tekivät Omarista yhden profeetan suurimmista seuralaisista ja islamin toisen kalifin. Tutkimme yksityiskohtaisesti hänen viisauttaan hallitsijana sekä hänen soveltamiaan johtajuusperiaatteita.

Omar ibn Al-Khattab ja hänen viisautensa hallitsijana

Valtaan noustessaan Omar ibn Al-Khattab ymmärsi, että hallinnon menestys riippui johtajista eikä hallituista. Siksi hänen ensimmäinen huolensa ei ollut asioida suoraan kansan kanssa, vaan nimittää luotettavia kuvernöörejä hoitamaan hänen alaisuudessaan olevia maakuntia. Hän ymmärsi, että kuvernöörien tuli olla paitsi oikeudenmukaisia ja hurskaita myös poliittisesti päteviä.

Kuvernöörien valinta oli Omarille ratkaisevan tärkeä tehtävä. Hän ei tyytynyt valitsemaan hyveellisiä henkilöitä, vaan etsi myös ihmisiä, joilla oli hallintokokemusta ja islamilaisten sääntöjen tuntemusta. Joskus hänen täytyi valita henkilön henkilökohtaisen hyveen ja poliittisen pätevyyden välillä. Tällöin hän asetti poliittisen pätevyyden etusijalle.

Omar huolehti myös siitä, että kuvernöörit muistuttivat hallittavia maantieteelliseltä ja kulttuuriselta taustaltaan. Hän katsoi, että tämä helpottaisi kuvernöörien kykyä ymmärtää väestön odotuksia.

Vallan väärinkäytön ehkäisemiseksi Omar kielsi kuvernöörejään harjoittamasta kaupallista toimintaa. Näin he saattoivat keskittyä täysin hallinnollisiin velvollisuuksiinsa.

Omar ei myöskään koskaan nimittänyt läheisiä yhteistyökumppaneitaan eikä niitä, jotka olivat ilmaisseet halunsa tulla kuvernööreiksi, koska hän pelkäsi heidän aikomustensa olevan epäpuhtaita. Nämä tiukat nimitysehdot mahdollistivat oikeudenmukaisen ja tehokkaan hallinnon Omarin kalifaatissa.

Kaikki nämä Omarin toteuttamat toimet kuvernöörien valinnassa vahvistivat nuorta kalifaattia. Pätevät, oikeudenmukaiset ja luotettavat kuvernöörit varmistivat, että vallatut alueet hallittiin hyvin ja että paikallinen väestö oli tyytyväinen muslimihallintoon.

Oikeudenmukaisuus oli Omarille perusarvo. Hän ei osoittanut puolueellisuutta edes läheisiä seuralaisiaan kohtaan silloin, kun kyse oli oikeuden jakamisesta. Tämä lain soveltamisen tiukkuus vahvisti kalifaatin vakautta ja auttoi ehkäisemään kapinoita.

Omarin johtajuusperiaatteet

Omar ibn Al-Khattab oli syvän uskon mies, ja hänen elämäänsä ohjasivat Allahin pelko sekä valmistautuminen tuonpuoleiseen. Tämä Allahin pelko näkyi hänen elämänsä kaikilla osa-alueilla. Hän oli teoissaan niin tarkka, että sanoi: «Jos karitsa kuolee Eufratin rannalla, pelkään Allahin vaativan minut siitä tilille».

Tämä Allahin pelko sai hänet olemaan ankara itseään kohtaan. Hän suhtautui kriittisesti myös omiin tekoihinsa. Yksi esimerkki tästä on se, että hän kantoi itse vesiastiaa olkapäällään ja kieltäytyi siirtämästä tehtävää toiselle pelkästä nöyryydestä sekä muistuttaakseen itseään siitä, että hänen velvollisuutensa olivat ennen kaikkea kansaa kohtaan.

Kalifaattinsa aikana Omar osoitti, kuinka muslimijohtajien tulisi soveltaa sharian periaatteita hallinnossaan ja elämässään. Hänelle kalifaatti ei ollut vain vallankäyttöä, vaan koetus ja vastuu. Hän uskoi kansan hyvinvoinnin riippuvan tyytyväisyydestä johtajaan ja luottamuksesta tämän pätevyyteen.

Omar ei ainoastaan ennakoinut ihmisten aineellisia tarpeita, vaan eli heidän vaikeutensa. Hän sanoi: «Kuinka voin kantaa huolta kansasta, jos en kärsi siitä, mistä se kärsii?» Tämä empatia kansan tarpeita kohtaan vahvisti hallitsijan ja hänen tukijoidensa välistä suhdetta.

Toinen Omarin johtajuuden keskeinen osa oli sitoutuminen tasa-arvoon. Hän jakoi oikeutta ilman puolueellisuutta, myös ei-muslimien hyväksi. Hän ei suvainnut ansaitsemattomia etuoikeuksia edes profeetan merkittävimmille seuralaisille. Tämä oikeudenmukaisuuden tiukka soveltaminen oli välttämätöntä kansan luottamuksen säilyttämiseksi hallintoa kohtaan.

Omar huolehti myös siitä, että kalifaatissa säilytettiin korkein mahdollinen oikeudenmukaisuuden taso. Hänen maineensa oli niin vahva, että sanottiin: «Jos teiltä kysytään oikeudenmukaisuudesta muslimimaissa, kertokaa heille Omarin kuolleen». Omarille oikeudenmukaisuus oli pyhä, eikä hän osoittanut puolueellisuutta edes läheisimpiä ystäviään kohtaan.

Omar ibn Al-Khattab – johtajuuden esikuva meidän ajallemme

Omar osoitti, että tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja hyvän hallinnon tiukka soveltaminen oli välttämätöntä valtion menestykselle. Nämä periaatteet juurtuivat shariaan ja profeetta Muhammadin opetukseen.

Jos haluamme ratkaista nykyisen muslimiyhteisön johtajuusongelmia, meidän tulisi keskittyä Allahin pelkoon ja valmistautumiseen tuonpuoleista varten. Juuri nämä kaksi periaatetta tekivät islamista vahvan ja Omarista poikkeuksellisen johtajan. Hyvä strategia ja huolellinen suunnittelu ovat tärkeitä, mutta ne ovat hyödyttömiä ilman yhteyttä shariaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Omar ibn Al-Khattabin johtajuus on ajaton esimerkki siitä, kuinka oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, pätevyyden ja Allahin pelon tulisi ohjata muslimijohtajia. Hänen malliaan seuraamalla nykyinen muslimiyhteisö voi tavoitella vahvaa, eettistä ja kunnioitettua johtajuutta, samanlaista kuin Omar edusti.

Huomautus: tämä artikkeli on nyt päättynyt. Jos haluat tietää lisää islamista, Al-Dirassa-keskus tarjoaa arabian, Koraanin ja islamilaisten opintojen verkkokursseja muille kuin arabiankielisille. Ota meihin yhteyttä liittyäksesi koulutukseemme.

Lähteet

[1] Michael H. Hart, «The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History» (Toronto: Citadel, 1992), s. 262.

[2] Ibid., 265.

[3] Ali M. As-Sallabi, «Umar Ibn Al-Khattab: Hänen elämänsä ja aikansa», osa 1 (International Islamic Publishing House, 2007), s. 172.

[4] Ali M. As-Sallabi, «Umar Ibn Al-Khattab: Hänen elämänsä ja aikansa», osa 2 (International Islamic Publishing House, 2007), s. 47.

[5] Ibid., 48.

[6] Ibid., 50.

[7] Ali M. As-Sallabi, «Umar Ibn Al-Khattab: Hänen elämänsä ja aikansa», osa 1 (International Islamic Publishing House, 2007), s. 232.

[8] Ibid., 242.

[9] Ibid., 193.

[10] Ibid., 189.

[11] Max Rodenbeck, «Ensimmäiset päivät», The New York Times, 2008, linkki.