Arabia ja suomi: tärkeimmät erot ja kielelliset piirteet

Mitkä ovat arabian ja suomen tärkeimmät erot?

Arabia ja suomi kuuluvat eri kielikuntiin. Arabia on seemiläinen kieli, kun taas suomi kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Siksi kielet eroavat toisistaan paitsi sanaston myös kirjoitusjärjestelmän, morfologian, lauserakenteen, ääntämisen ja kieliopillisten merkitysten ilmaisun osalta.

• Kielikunta: arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläiseen haaraan. Suomi kuuluu uralilaiseen kielikuntaan.
• Kirjoitussuunta: arabiaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle, suomea vasemmalta oikealle.
• Aakkosto: arabian kirjaimistossa on 28 peruskirjainta. Suomi käyttää latinalaista kirjaimistoa; suomen aakkostossa on 29 kirjainta, joihin kuuluvat myös å, ä ja ö.
• Kirjainten muodot: useimmat arabian kirjaimet liittyvät toisiinsa ja muuttavat muotoaan sanan sisäisen sijainnin mukaan. Suomen kirjaimet kirjoitetaan erillisinä isoina ja pieninä kirjaimina.
• Sanajärjestys: yleiskielisessä arabiassa sekä VSO- että SVO-rakenteet ovat tavallisia. Suomen neutraali sanajärjestys on usein SVO, mutta runsas sijataivutus mahdollistaa melko vapaan sanajärjestyksen tiedonrakenteen ja painotuksen mukaan.
• Kieliopillinen suku: arabia erottaa maskuliinin ja feminiinin, ja ero näkyy substantiiveissa, adjektiiveissa, pronomineissa ja monissa verbimuodoissa. Suomen kieliopissa ei ole kieliopillista sukua, ja pronomini hän ei erottele sukupuolta.
• Duaali: arabialla on oma kieliopillinen muoto täsmälleen kahdelle, kuten طالبان ja كتابان. Suomessa ei ole produktiivista duaalia, vaan käytetään monikkoa ja lukusanaa kaksi.
• Monikko: arabiassa on säännöllisiä monikkoja sekä niin sanottuja murtomonikkoja, esimerkiksi كتاب / كتب. Suomessa monikko ilmaistaan taivutuksen avulla, ja monikkomuoto yhdistyy laajaan sijajärjestelmään.
• Morfologia: arabia rakentaa sanoja suurelta osin konsonanttijuurten ja muottien avulla. Suomi on puolestaan vahvasti agglutinoiva kieli, jossa vartaloon voidaan liittää useita johtimia, sijapäätteitä ja muita päätteitä.
• Sijamuodot: suomessa on laaja sijajärjestelmä, tavallisesti 15 sijamuotoa. Yleisarabiassa on kolme varsinaista sijaa, joiden päätteet näkyvät selvimmin huolitellussa ja vokalisoidussa kielessä.
• Äänteet: arabiassa on suomesta puuttuvia faryngaali-, uvulaari- ja emfaattisia konsonantteja, kuten ح, ع, ق, ص, ض, ط ja ظ. Suomen ääntämiselle ovat puolestaan tärkeitä vokaaliharmonia sekä vokaalien ja konsonanttien pituuserot.

Mitkä piirteet erottavat arabian suomesta?

Kumpikaan kieli ei ole toista parempi. Arabia ja suomi ovat molemmat rakenteeltaan hyvin järjestelmällisiä, mutta ne rakentavat merkityksiä eri tavoin. Arabian opiskelijalle seuraavat piirteet ovat erityisen keskeisiä.

1. Juurten ja muottien järjestelmä. Suuri osa arabian sanastosta muodostuu konsonanttijuurista. Juuresta ك-ت-ب saadaan esimerkiksi كَتَبَ, كِتَاب, كَاتِب ja مَكْتَبَة.
2. Tiivis taivutusmorfologia. Persoona, luku, suku ja muuta kieliopillista tietoa voidaan ilmaista suoraan sanamuodossa.
3. Oma duaali. Arabian kieliopissa yksikön ja monikon lisäksi on erillinen kaksikko.
4. Joustava lauserakenne. Arabian sanajärjestystä voidaan muuttaa painotuksen ja retorisen tarkoituksen mukaan. Suomi on myös sanajärjestykseltään joustava, mutta joustavuus perustuu pitkälti sijapäätteisiin ja tiedonrakenteeseen.
5. Vahva retorinen perinne. Klassinen arabia ja nykyinen yleiskieli käyttävät runsaasti vertauksia, metaforia, metonymiaa, rinnastuksia ja äänteellisiä tehokeinoja.
6. Useita rekistereitä. Moderni standardiarabia, klassinen arabia ja lukuisat puhutut murteet elävät rinnakkain eri käyttötilanteissa.
7. Omaleimainen äännejärjestelmä. Faryngaaliset, uvulaariset ja emfaattiset konsonantit tekevät arabian äänneasusta hyvin erilaisen kuin suomen.
8. Tarkka ääntämisen merkintä vokalisoidussa tekstissä. Lyhyet vokaalit ja muut tarkkeet voidaan merkitä näkyviin. Vokalisoimattomassa tekstissä lukija päättelee lyhyet vokaalit kieliopin ja asiayhteyden perusteella.
9. Paljon tietoa yhdessä sanassa. Etu- ja jälkiliitteet sekä liitepronominit voivat yhdistää yhteen sanaan sellaista tietoa, jonka suomi ilmaisee eri morfologisin keinoin tai useammalla sanalla.
10. Arabialainen kalligrafia. Yhdistyvä kirjoitus on synnyttänyt taidemuotoja kuten naskh, thuluth ja diwani.

Suomenkieliselle opiskelijalle arabian rakenne avautuu parhaiten, kun sitä ei yritetä sovittaa suomen kieliopin malliin. Juurijärjestelmä, duaali, suku, verbimorfologia ja äänteet muodostavat oman johdonmukaisen kokonaisuutensa.