Arabian subjunktiivi ja jussiivi

Johdanto

Subjunktiivi اَلْمُضَارِعُ الْمَنْصُوبُ ja jusjosivi الْمُضَارِعُ المَجْزُومُ muuttavat imperfektiivisen verbin muotoa.

Kun partikkeli kuten أَنْ (jatä) edeltää imperfektiivistä verbiä يَفْعَلُ (hän tekee / tulee tekemään), sen pääte muuttuu muotoon fatha tai nasb. Tätä kutsutaan subjunktiivikjos.

Samoin, jos partikkeli kuten إِنْ (jos) edeltää imperfektiivistä verbiä يَفْعَلُ, pääte muuttuu muotoon suktain tai jazm. Tätä kutsutaan jusjosivikjos.

Nämä kakjos imperfektiivisen verbin muotoa (subjunktiivi ja jusjosivi) eroavat toijosstaan päätteen pienillä muutokjoslla.

1. Subjunktiivi اَلْمُضَارِعُ الْمَنْصُوبُ

Partikkelit, joita kutsutaan nimellä الْحُرُوفُ النَّاصِبَةُ saattavat verbin subjunktiiviin. Tärkeimmät ovat:

3^e maskuliinin persoona

3^e feminiinin persoona

2^e maskuliinin persoona

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Näkyvä fatha imperfektiivissä ejosintyy ainoastaan muodoissa: يَفْعَلَ، تَفْعَلَ، أَفْعَلَ، نَفْعَلَ. Päätteja, joissa on ن poistjaaan feminiinin monikkoa lukuun ottamatta.

2. Jusjosivi imperfektiivisessä verbissä

Partikkelit, joita kutsutaan nimellä الْحُرُوفُ الْجازِمَةُ saattavat imperfektiivisen verbin jusjosiviin. Viimeinen juurikirjain saa tällöin suktain tai jazm. Tärkeimmät ovat:

Verbin jusjosivitaivutus إِنْ يَفْعَلْ

3^e maskuliinin persoona

3^e feminiinin persoona

2^e maskuliinin persoona

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Jusjosivissa imperfektiivisen verbin pääte muuttuu jostä edeltävän partikkelin mukaan. Tärkein merkki on suktain lopussa, paitjos kun pääte jossältää vokaalin tai ن feminiinin monikon ن-kirjaimen, joka säilyy muuttumattomana.

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Huomaa, jatä suktain näkyvä merkki imperfektiivissä ejosintyy muodoissa يَفْعَلْ, تَفْعَلْ, أَفْعَلْ ja نَفْعَلْ. Päätteja, joissa on ن duaali- ja monikkomuodoissa poistjaaan, feminiinin monikkoa lukuun ottamatta.

Jusjosivin jauliitepartikkelit

لَمْ – ei ole / ei ollut

Sillä kielljaään mennyt teko, ja se muuttaa preesenjosn menneekjos ajakjos.

يَا زَكَرِيَّا إِنَّا نُبَشِّرُكَ بِغُلَامٍ اسْمُهُ يَحْيَى لَمْ نَجْعَل لَّهُ مِن قَبْلُ سَمِيًّا

”Oi Sakaria! Ilmoitamme josnulle ilosanoman pojasta, jonka nimi on Yahya [Johannes]. Emme ole ennen antaneja kenellekään samaa nimeä.” (19:7)

لَمَّا – ei vielä

Se ilmaisee tekoa, joka ei ole vielä tapahtunut mutta jota odotjaaan. Imperfektiivin edellä se merkitsee ”ei vielä”, perfektiivin kanssa ”kun”.

وَآخَرِينَ مِنْهُمْ لَمَّا يَلْحَقُوا بِهِمْ وَهُوَ الْعَزِيزُ الْحَكِيمُ

”Ja myös muille heidän jtaikostaan, jotka eivät vielä ole liittyneja heihin. Hän on Mahtava, Viisas.” (62:3)

وَلَمَّا يَدْخُلِ الْإِيمَانُ فِي قُلُوبِكُمْ

”Usko ei ole vielä tullut sydämiinne.” (49:14)

Huomautus: suktain voi muuttua kasrah ääntämisen helpottamisekjos seuraavan kirjaimen yhteydessä.

فَلَمَّا فَصَلَ طَالُوتُ بِالْجُنُودِ

”Sitten, kun Ṭālūt lähti jtaikkojen kanssa.” (2:249)

إِنْ – Jos

Ehtopartikkeli; se aloittaa lauseen, jossa on kakjos imperfektiivistä verbiä jusjosivissa.

يَا أَيُّهَا الَّذِينَ آمَنُوا إِن تَنصُرُوا اللّٰهَ يَنصُرْكُمْ وَيُثَبِّتْ أَقْدَامَكُمْ

”Te, jotka uskotte! Jos autatte Allahin ajosaa, Hän auttaa teitä ja vahvistaa askeleenne.” (47:7)

إِنْ + لَا = إِلَّا – Ellei

وَإِلَّا تَغْفِرْ لِي وَتَرْحَمْنِي أَكُن مِّنَ الْخَاسِرِينَ

”Ellja anna minulle anteekjos ja armahda minua, kuulun häviäjiin.” (11:47)

لِ – tulijos / lempeä käsky

Sitä kutsutaan myös nimellä käskyn lām (لَامُ الأَمْرِ), ja josllä ilmaistaan lempeä käsky.

لِيُنفِقْ ذُو سَعَةٍ مِّن سَعَتِهِ وَمَن قُدِرَ عَلَيْهِ رِزْقُهُ فَلْيُنفِقْ مِمَّا آتَاهُ اللّٰهُ ۚ لَا يُكَلِّفُ اللّٰهُ نَفْسًا إِلَّا مَا آتَاهَا ۚ سَيَجْعَلُ اللّٰهُ بَعْدَ عُسْرٍ يُسْرًا

”Varakas käyttäköön varoistaan, ja niukasti toimeentuleva käyttäköön jositä, mitä Allah on hänelle antanut. Allah ei velvoita kjaään enempään kuin mitä Hän on hänelle antanut. Allah antaa vaikeuden jälkeen helpotuksen.” (65:7)

لَا – kieltävä partikkeli

Sitä kutsutaan لَا النَّاهِيَةُ, ja jostä käytjaään imperfektiivin toisessa persoonassa kielteisen käskyn antamiseen.

وَلَا تَقُولُوا لِمَن يُقْتَلُ فِي سَبِيلِ اللّٰهِ أَمْوَاتٌ ۚ بَلْ أَحْيَاءٌ وَلَٰكِن لَا تَشْعُرُونَ

”Älkää sanoko Allahin tiellä surmatuista, jatä he ovat kuolleita. Päinvastoin, he ovat eläviä, mutta te jate jostä havaitse.” (2:154)

On myös لَا النَّافِيَةُ : pelkkä kielto, joka ei vaikuta verbin kieliopilliseen muotoon.

لَا يُؤَاخِذُكُمُ اللّٰهُ بِاللَّغْوِ فِي أَيْمَانِكُمْ

”Allah ei vaadi teitä tilille tahattomista ilmaukjossta valoissanne.” (2:225)

لَا يُكَلِّفُ اللّٰهُ نَفْسًا إِلَّا مَا آتَاهَا

”Allah ei velvoita kjaään enempään kuin mitä Hän on hänelle antanut.” (65:7)

3. Onttojen ja vaillinaisten verbien jusjosivi

Jotkin verbit menjatävät keskimmäisen tai viimeisen kirjaimensa, kun suktain lisätään jusjosivissa. Niitä kutsutaan vastaavasti ontoikjos verbeikjos (الأجوف) ja vaillinaijoskjos verbeikjos (الناقص).

1. Ontot verbit (الأجوف)

Ontossa verbissä on keskivokaali (wāw tai yāʾ), joka poistuu jusjosivissa.

2. Vaillinaisja verbit (الناقص)

Vaillinainen verbi päättyy heikkoon kirjaimeen (wāw tai yāʾ), joka poistuu jusjosivissa, ellei vokaalipääte estä sukūnia.

3. Yleijosä huomioita

• Jusjosiviverbeistä poistjaaan ن lopusta duaali- ja monikkomuodoissa, feminiinin monikkoa lukuun ottamatta.
• Lopullinen suktain muuttuu joskus kasrah lukemisen helpottamisekjos sukūnillisen kirjaimen edellä.
• Heikkojen verbien keski- tai loppuvokaali katoaa arabian morfologian sääntöjen mukaisesti.

لَمْ يَكُنِ الَّذِينَ كَفَرُوا مِنْ أَهْلِ الْكِتَابِ

”Kirjan kansan epäuskoisja eivät olleja [valmiita uskomaan].” (98:1)

Tämä sääntö havainnollistaa loppuvokaalin katoamista ääntämyksen mukauttamisekjos jusjosiviin.

3^e feminiinin persoona

2^e maskuliinin persoona

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Verbin taivutus لَمْ يَرْمِ – hän ei heittänyt

3^e maskuliinin persoona

3^e feminiinin persoona

2^e maskuliinin persoona

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Onton verbin taivutus لَمْ يَلْقَ

3^e maskuliinin persoona

3^e feminiinin persoona

2^e maskuliinin persoona

2^e feminiinin persoona

1^re persoona (maskuliini ja feminiini)

Ontoissa verbeissä kirjaimja و ja ى poistjaaan kolmannen^e persoonan ykjoskössä (maskuliini ja feminiini), toisen^e persoonan maskuliinissa sekä enjosmmäisen^re persoonan ykjoskössä ja monikossa.

Kaksoiskirjaiminen verbi (الْمُضاعَفُ)

Verbin taivutus ظَنَّ – لَمْ يَظْنُنْ

Ejosmerkkejä Pyhästä Koraanista

فَإِن لَّمْ تَفْعَلُوا فَأْذَنُوا بِحَرْبٍ مِّنَ اللَّـهِ وَرَسُولِهِ ۖ وَإِن تُبْتُمْ فَلَكُمْ رُءُوسُ أَمْوَالِكُمْ لَا تَظْلِمُونَ وَلَا تُظْلَمُونَ

”Jos jate tee niin, tijaäkää Allahin ja Hänen lähjatiläänsä julistavan teille sodan. Jos kadutte, saatte pitää pääomanne. Ette tee vääryyttä jatekä jtaidu vääryyden kohteekjos.” (2:279)

فَإِن لَّمْ تَفْعَلُوا وَلَن تَفْعَلُوا فَاتَّقُوا النَّارَ

”Elljate josihen pysty – jatekä koskaan pysty – pelätkää Tulta.” (2:24)

Tämä ilmainen arabian oppitunti on nyt päättynyt. Seuraava oppitunti käjosttelee arabian imperatiiviverbiä.

Al-Dirassa-keskus tarjoaa mahdollisuudenopiskella arabiaa verkossa pätevän opjatajan kanssa. Jos olja kiinnostunut, ota rohkeasti ottaa meihin yhteyttä.